Helka Riionheimo

Morfologinen limittyminen suomen ja viron kontaktissa

Tassa artikkelissa tarkastellaan suomen ja viron kielten morfologista ja morfofonologista sekoittumista Viron inkerinsuomalaisilta kootussa haastatteluaineistossa. Kahden laheisen sukukielen valinen kontakti on poikkeus siita oletuksesta, etta taivutusmorfologia ei helposti siirry kontaktitilanteessa kielesta toiseen. Kun kontaktoivissa kielissa on monimuotoinen taivutusmorfologia ja kun kielet ovat rakenteellisesti riittavan samankaltaisia, kaksikielisilla puhujilla voi ilmeta runsaastikin morfologista interferenssia. Morfologiset sekoittumat ovat kielten sulautumia, joissa suomen ja viron ainekset yhdistyvat samoissa sananmuodoissa. Sulautumia muodostuu spontaanisti puhetilanteiden aikana, ja niiden syntyminen on hyvin yksilollista. Kielet nayttavat sekoittuvan kahden mekanismin avulla: joko soveltamalla toisen kielen produktiivista taivutuskaavaa tai nojautumalla suomen ja viron valisiin aanteellisiin vastaavuuksiin. http://dx.doi.org/10.5128/LV20.07

On the Border of Language and Dialect

In this article, a conversation between Old Helsinki Slang (OHS) speakers recorded in 1965 is examined. A notable feature of OHS is the heavy use of Swedish-based or otherwise un-Finnish words although it mostly follows the grammar of colloquial Finnish. e sample that is analyzed consists of free speech, and it lasts 65 minutes. If uncertain items are taken into account, then the proportion of borrowed lexical items in the data is 29–32%. Function and content words in OHS di er markedly in their etymological origin as the function words are overwhelmingly Finnish. Although OHS has some phonological and phonotactical features that are strikingly “un-Finnish,” it is apparent that these features have been adopted along with loanwords. While some morpho-syntactical features in OHS di er from those of Standard Finnish, they are widely known in Finnish dialects and colloquial Finnish and, therefore, cannot be interpreted as innovations in OHS. Morpho-syntactically, the sample can easily be interpreted as a variant of Finnish. While the proportion of borrowed words in OHS is not exceptional among the world’s languages, it is in any case notable; furthermore, core borrowing is common and even basic vocabulary is the product of borrowing. Roughly 40% of the vocabulary of OHS can be de ned as slang, a proportion unknown in Finnish dialects or in Standard Finnish. is slang vocabulary is overwhelmingly borrowed, and it can be seen as the most apparent contact feature of OHS. It has made this variety of urban speech virtually incomprehensible to contemporary dialectal or Standard Finnish speakers.

Loan translations as a language contact phenomenon: Crossing the boundaries between contact linguistics, second language acquisition research and translation studies [Tõlkelaenud kontaktlingvistilise nähtusena]

This article provides a review of loan translations as a language contact phenomenon from the perspectives of contact linguistics, second language acquisition (SLA) research and translation studies (TS). We discuss both similarities and differences in the ways in which loan translations are conceptualized across these three disciplines. The discussion highlights a common cognitive basis underlying bilingual language use, SLA and translation, while at the same time the prevailing attitudes to loan translations in these disciplines reveal differing underlying ideologies. This study is a contribution towards broadening the scope of language contact studies to cover related disciplines that examine similar phenomena. Keywords loan translation, calque, cross-linguistic influence, language contact, translation, second language learning, bilingual processing

Call for papers: NJL Special Issue on Receptive Multilingualism: Multilingual Resources in the Service of Mutual Understanding

The second issue of Volume 40 (autumn 2017) of the Nordic Journal of Linguistics will be a special issue devoted to receptive multilingualism. The issue will be edited by Helka Riionheimo, Annekatrin Kaivapalu and Hanna-Ilona Harmavaara.

Inkerinsuomen paradigmaattisen kompleksisuuden säilyminen kielikontaktissa ja attritiossa

Tassa artikkelissa tarkastellaan suomen verbintaivutuksen paradigmaattisen kompleksisuuden sailymista Viron inkerinsuomalaisilta kootussa haastatteluaineistossa. Paradigmaattisella kompleksisuudella tarkoitetaan sita monimuotoisuutta, joka on kehittynyt kielihistorian aikana, kun sanan taivutusparadigman jasenet ovat kehittyneet aanteenmuutosten vuoksi eri suuntiin. Artikkelissa verrataan verbien preesens- ja imperfektiparadigmoja inkerinsuomessa ja virossa ja osoitetaan, etta inkerinsuomen verbintaivutus on nailta osin erittain kompleksista ja viron verbintaivutus siihen verrattuna paljon yksinkertaisempaa. Vertailun perusteella on valittu viisi kaikkein monimutkaisinta verbityyppia, joiden aineistoesiintymia analysoidaan paradigmaattisen kompleksisuuden kannalta. Tulokset osoittavat, etta vaikka inkerinsuomen kompleksisuus on laajalti sailynyt, on aineistossa havaittavissa myos yksinkertaistumista. Muutokset ovat kuitenkin monitulkintaisia, silla useimmiten kielensisaiset yksinkertaistumispaineet kietoutuvat yhteen viron kielen vaikutuksen kanssa. DOI: http://dx.doi.org/10.5128/LV23.12