Jussi Lintunen

On The Economics of Forest Carbon: Renewable and Carbon Neutral But Not Emission Free

First-best optimal forest sector carbon policy is examined. Using a comprehensive forest sector model with a detailed carbon cycle section we show that the renewability and carbon neutrality arguments do not warrant emission free treatment of forest bioenergy. However, under the biomass stock change carbon accounting convention followed by UNFCCC and IPCC, the forest owners pay for the roundwood emissions and, to avoid double counting, the use of roundwood is treated as emission free. The bioenergy from harvest residues cannot be treated as emission free either. Their emission factors are determined through the decay time-scales specific to residue fractions and discount rate used in welfare assessment. In addition, we show that an optimal policy subsidizes the production of wood products sequestering carbon. The relative magnitude of the subsidy is based on the fraction of the carbon stored, the lifetime of the products and the discount rate. Correspondingly, the carbon removals by biomass growth are subsidized and the harvest residue generation taxed. Further, we show that the supply side policies are independent of final use of harvested timber. Numerical solution of the model shows that, although the use of wood is not emission free, it is optimal to increase the use of wood, possibly also in the energy sector. Before the wood use can be increased, the forest biomass has to be increased. This initial carbon sink speeds up the convergence to the lower steady-state atmospheric carbon stock.

Modeling the economics of the reference levels for forest management emissions in the EU

In the Durban climate change conference of UNFCCC in 2011 new accounting rules were agreed for forest sector in Annex I countries to provide incentives for forest management and emission mitigation. There was also pressure to modify accounting rules to avoid giving credits for sequestration which would occur naturally. New accounting rules are based on reference levels against which greenhouse gas emissions and sinks resulting from forest management are compared during the second commitment period (2013–2020) of the Kyoto Protocol. In this study we investigate the timber market impacts and the effectiveness of the reference level policy in promoting forest management actions in the EU countries. We also study how setting of caps for policy-based gains affects the effectiveness of the policy. We found that the policy enhances carbon sequestration, if it is implemented in such a way that it affects harvests. The market impacts and the effects on forest sinks can be substantial in countries where non-LULUCF sector emissions are high relative to the potential of forest resources to act as sinks. In smaller countries with relatively large forest resources, the effectiveness of the policy is dampened by upper limits imposed on the emission compensations. The results of our study can be used to improve the effectiveness of policies in climate change negotiations.

Market-Level Implications of Regulating Forest Carbon Storage and Albedo for Climate Change Mitigation

We explore the optimal regulation of forest carbon and albedo for climate change mitigation. We develop a partial equilibrium market-level model with socially optimal carbon and albedo pricing and characterize optimal land allocation and harvests. We numerically assess the policys market-level impacts on land allocation, harvests, and climate forcing, and evaluate how parameter choices (albedo strength, productivity of forest land, and carbon and albedo prices) affect the outcomes. Carbon pricing alone leads to an overprovision of climate benefits at the expense of food and timber production. Complementing the policy with albedo pricing reduces these welfare losses.

Metsät ja hiilivirtoja ohjaava ilmastopolitiikka

Ilmastopolitiikan tavoitteena tulee olla kustannustehokas ilmastonmuutoksen hillintä. Nykyisin EU:ssa sovellettava ilmastopolitiikka on onnistunut luomaan kannustimia kasvihuonekaasupäästöjen ilmastovaikutusten huomioimiseksi. Toimet, kuten päästökauppa ja energiantuotannonja kulutuksen tukija verojärjestelmät, hillitsevät päästöjä. Sen sijaan metsänhoidolle ja puun käytölle ei ole luotu kannustimia, jotka ottaisivat hiilen sidonnan positiiviset ilmastovaikutukset huomioon. Nykyinen politiikka on siis vaillinaista, koska se jättää hyödyntämättä hiilinielut. Sovellettavan ilmastopolitiikan vaillinaisuus vääristää puun käyttöä suhteessa muihin tuotantopanoksiin ja siten metsävarojen ohjautumista eri käyttökohteiden välillä. Metsän ja puutuotteiden hiilivarastojen ottaminen täysipainoisesti ilmastopolitiikan työkaluvalikoimaan asettaisi puun yhdenvertaiseen asemaan muihin tuotantopanoksiin nähden. Oikealla tavalla kohdistuva ilmastopolitiikka ohjaisi kustannustehokkaaseen ilmastonmuutoksen hillintään ja poistaisi tarpeen nykyjärjestelmää tukevilta, osin keinotekoisilta, ohjauskeinoilta kuten erilaisten kestävyyskriteerien soveltamiselta. Metsien hiilinielua voidaan hyödyntää Kioton pöytäkirjan velvoitteisiin vain rajoitetusti. Tämä vähentää valtioiden kannustimia ottaa käyttöön metsiin kohdistuvaa kattavaa ilmastopolitiikkaa. Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanossa tulisi tehdä muutoksia näihin käytäntöihin. Artikkelimme metsien ilmastovaikutuksiin kytkeytyvä ohjauskeino-näkökulma auttaa ymmärtämään, miten metsien rooli tulisi ottaa huomioon ilmastonmuutoksen hillinnässä ja sitä tukevassa politiikkatyössä.