Olli Lehtonen

Liikuntapaikkojen saavutettavuuden yhteys liikkumattomuuteen kymenlaaksolaisilla miehillä.

Tutkimusten perusteella liikunnan harrastaminen on lisaantynyt viimeisten vuosikymmenien aikana, mutta silti osa vaestosta on fyysisesti inaktiivisia eli ei liiku riittavasti oman terveytensayllapitamiseksi. Liikunnan harrastamismaarat ovat yhteydessa sosioekonomisiin eroihin, silla mita korkeampi sosioekonominen asema, sita todennakoisemmin liikkuu terveysliikuntasuositusten mukaisesti. Fyysisen inaktiivisuuden syyt selittyvat paaosin yksilollisilla tekijoilla, mutta myos asuinympariston valinnan mahdollisuuksilla on todettu olevan merkitysta fyysiselle aktiivisuudelle. Tavoitteena tassa artikkelissa on tutkia fyysisesti inaktiivisten miesten vaestoruuduttaista jakautumista kaupunkitilassa suhteessa liikuntapaikkojen saavutettavuuteen. Avaamme artikkelissa yleisesti liikunnallisen elamantavan valinnan mahdollisuuksien paikkasidonnaisuutta ja liikuntapaikkojen saavutettavuuden vaihtelua sosioekonomisesti erilaisten asuinalueiden kesken. Artikkelin aineistot pohjautuvat kyselytutkimukseen, itseraportoituihin liikuntatietoihin ja Ruututietokannan seka LIPAS-tietokannan paikkatietoaineistoihin. Naita aineistoja kasitellaan paikkatietoanalyyseihin, kuten saavutettavuuslaskennalla seka spatiaalisella optimoinnilla. Tulokset osoittavat, etta vaestoruudun sosioekonominen tausta heijastuu miesten fyysiseen aktiivisuuteen. Fyysisesti inaktiiviset miehet kasautuvat pienituloisten vuokra-asujien vaestoruutuihin, joissa heidan suhteellinen osuus on suurin, mutta joissa myos vaestotiheys on suurinta. Epatasaisen jakautumisen vuoksi fyysisesti inaktiivisilla miehilla liikuntapaikkojen saavutettavuus on taajaan asutuilla alueilla heikompaa kuin koko vaestolla keskimaarin.