Martti Vuorinen

Effects of repeated phosphorus fertilisation on field crops in Finland 1.Yield responses on clay and loam soils relation to soil test P values

Useimmilla pelloilla 1940-luvulla alkanut runsas fosforilannoituson parantanut Suomen viljelymaiden alun perin heikkoa kykya luovuttaa kasveille fosforia. Etela-Suomen ja lansirannikon savi- ja hiuemaat ovat kuitenkin osoittautuneet paremmiksi fosforin lahteiksi kuin sisamaan hiesuiset ja karkeat maat. Viiden vuosittain annetun fosforimaaran vaikutuksia viljojen ja muiden kasvien satoon tutkittiin 12-18-vuotisilla kenttakokeilla savi- ja hiuemailla. Tutkimukset osoittivat, etta Suomen savien ja hiukeiden fosforivarat riittavat useiksi vuosiksi suhteellisen hyvien satojen tuottamiseen. Suuret fosforilannoituksella saadut sadonlisaykset ovat todennakoisia vain pelloilla, joiden viljavuusanalyysin P-luku on huono, pH-luku liian alhainen tai pH on poikkeuksellisesti liian korkea. Myos maan huonosta rakenteesta ja kuivumisesta johtunut tehoton ravinteiden otto lisaa fosforilannoituksen tarvetta. Ilman fosforilannoitusta saatu sato (maan P-luku 15,5 mg/dm3) oli keskimaarin 94,6 % riittavalla fosforilla saadusta sadosta (4000 kg tai ry/ha) vaihdellen 87 %:sta maan P-luvulla 2,8 mg/dm3 100 %:iin P-luvulla 50 mg/dm3. Runsasmultainen, liejuinen hiue tuotti tayden sadon myos maan P-luvulla 8,5 mg/dm3. Riittavasti kalkituilla mailla saatiin ilman fosforilannoitusta 95 % runsaalla fosforilannoituksella saadusta sadossa, kun maan P-luku oli 5-7 mg/dm3. Korjatun sadon fosforisisaltoa (14 kg 4 viljatonnissa) ja uuttuvan fosforin keskimaaraista pidattymista (6 kg/ha) vastaavalla sijoituslannoituksella (20 kg/ha P) tallainen maan fosforitila riitti edullisina kasvukausina lahes tayteen satoon. Maan P-luku 5-7 mg/dm3 arvioitiin pitkalla tahtayksella optimaaliseksi. Liejusaville seka syva- ja runsasmultaisille aitosaville riitti vaihteluvalin alapaa, muille saville ja hiukeille tarvittiin alueen ylapaata vastaava P-tila.

Soil nitrate N as influenced by annually undersown cover crops in spring cereals

Cover crops can reduce leaching and erosion, introduce variability into crop rotations and fix nitrogen (N) for use by the main crops. In Finland, undersowing is a suitable method for establishing cover crops in cereals. The effect of annual undersowing on soil nitrate N was studied at two sites. Red clover (Trifolium pratense L.), white clover (Trifolium repens L.), a mixture of red clover and meadow fescue (Festuca pratensis Huds.), and westerwold ryegrass (Lolium multiflorum Lam. var. westerwoldicum) were undersown in spring cereals during six successive seasons, and a pure stand of cereal was grown in two years after that. In all years, the soil nitrate N was measured in late autumn, and in addition in different times of the season in last four years. The effect of undersowing on soil NO 3 -N content was generally low, but in one season when conditions favoured high N leaching, westerwold ryegrass decreased soil NO 3 -N. The negligible increase of N leaching risk in connection with undersowing clovers, associated with late autumn ploughing, supports the use of clovers to increase the cereal grain yield. The highest levels of soil NO 3 -N were recorded at sowing in spring irrespective of whether a crop was undersown or not. NO 3 -N contents were higher in sandy soil than in silt. Undersowing can be done annually in cereal cultivation either to fix or catch N. No cumulative effects on soil nitrate N were associated with undersowing after six years.