Mikko Kuusinen

Cyanobacterial macrolichens on Populus tremula as indicators of forest continuity in Finland

The frequency of cyanobacterial or cephalodial macro-lichens on old standing Populus trees in southern and middle boreal Finland was surveyed on 22 sample plots containing 22–41 trunks. The sample plots were divided into four main groups according to location and human impact: (A) middle boreal ± old-growth, (B) southern boreal old-growth, (C) southern boreal slightly managed and (D) southern boreal strongly managed plots. The number of cyanobacterial lichen species per tree was mainly 0–2 and only rarely exceeded 5 on some large old-growth trees. All cyanobacterial species occurred exclusively or more frequently on the old-growth plots. Thus the occurrence of cyanobacterial lichens proved to be a potential simple indicator of the continuity of the forest stand. The best indicator species were Lobaria pulmonaria, Nephroma spp., Pannaria pezizoides and Parmeliella triptophylla.

Epiphytic Lichens on Conifers in the 1960’s to 1980’s in Finland

The frequencies of three lichen species or genera have been studied in litter samples from seven permanent litterfall collection plots located in different parts of the country. The frequencies of pollution-sensitive Usnea and Bryoria species have decreased between 1967 and 1985 in the southernmost sample plots, while the frequency of fairly tolerant Hypogymnia physodes has remained stable.

Suomen metsien monimuotoisuuden turvaaminen

Metsien biologisen monimuotoisuuden turvaaminen on nostettu kansallisen luonnonsuojeluja metsapolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi. Tasta ovat osoituksena 1990-luvulla laaditut metsatalouden toimintaohjelmat, metsaja luonnonsuojelulainsaadannon uudistaminen ja 2000-luvulle tultaessa tehdyt avaukset ottaa metsiensuojelussa kayttoon uusia ohjauskeinoja (esim. METSO-toimintaohjelma). Suomen metsaluonnon monimuotoisuuden yllapito perustuu paitsi luonnonsuojelulailla suojeltujen alueiden verkostoon myos metsalakiin ja siina maariteltyjen erityisen tarkeiden elinymparistojen ominaispiirteiden sailyttamiseen. Talousmetsien arvokkaita elinymparistoja ja monimuotoisuuden kannalta tarkeita rakennepiirteita pyritaan yllapitamaan myos vapaaehtoisin keinoin, esimerkiksi metsasertifioinnin ja metsanhoitosuositusten avulla. 1990-luvulla uudistettiin kaikkien metsanomistajaryhmien metsanhoitosuositukset. Suositusten tavoitteena on yllapitaa ja palauttaa talousmetsiin monimuotoisuuden kannalta tarkeita luontaisia rakennepiirteita, ja nain parantaa muun muassa uhanalaisen eliolajiston suojelua. Talousmetsien monimuotoisuutta edistetaan kestavan metsatalouden rahoituslakiin sisaltyvien taloudellisten kannustimien avulla. Talousmetsien monimuotoisuutta pyritaan yllapitamaan paaasiassa suojelemalla edella mainittuja lajistolle arvokkaita pienialaisia luontokohteita (ns. avainbiotooppeja) ja jattamalla hakkuualoille saastopuita tai saastopuuryhmia. Useat tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, etta erityisesti etelaisessa Suomessa metsien luontaisen monimuotoisuuden turvaaminen ei ole mahdollista nykyisella suojelun ja talousmetsien luonnonhoidon tasolla (mm. Hilden ym. 1999, Ymparistoministerio 2000, Rassi ym. 2001, Hanski 2003). Tehostetullakaan talousmetsien luonnonhoidolla ei voida kuin rajoitetusti kompensoida etelaisen Suomen suojelualueverkoston puutteita. Tama johtuu siita, ettei talouskaytossa olevissa metsissa kyeta turvaamaan elinymparistonsa luonnontilaisuuden suhteen vaateliaimpien lajien (esim. lahopuulajisto) sailymista (Maaja metsatalousministerio 1996, s. 25), vaan tahan tarvitaan koko valtakunnan alueelle nykyista tasaisemmin jakautuneita, riittavan laajoja ja yhtenaisia metsiensuojelualueita (Ymparistoministerio 2000). Millainen metsiensuojelualueiden osuus takaisi sitten metsiemme luontaisen monimuotoisuuden sailymisen? Ruotsissa luonnontilaisten metsaymparistojen osuuden tulisi tutkimusten mukaan olla 9–16 % (korkeampi etelassa) maa-alasta, jotta metsien luontainen monimuotoisuus voidaan turvata. Taman edellytyksena on kuitenkin, etta monimuotoisuus otetaan samalla riittavasti huomioon talousmetsien kasittelyssa (Angelstam ja Anderson 2001). Vastaavaa metsien luontaisen monimuotoisuuden takaavaa suojelutasoa on esitetty sovellettavaksi myos Timo Kuuluvainen, Jukka-Pekka Jappinen, Petri Keto-Tokoi, Jari Kuuluvainen, Mikko Kuusinen, Jari Niemela ja Markku Ollikainen