Jukka-Pekka Jäppinen

Are national biodiversity strategies and action plans appropriate for building responsibilities for mainstreaming biodiversity across policy sectors? The case of Finland

The Convention on Biological Diversitys national biodiversity strategies and action plans (NBSAPs) are major mechanisms for mainstreaming biodiversity into national policies. This article examines whether and how the NBSAPs contribute to mainstreaming biodiversity across policy sectors in Finland in order to halt biodiversity loss. We have developed an innovative analytical framework where the concept of responsibility addresses how motivations for mainstreaming can be built, and the concept of social learning outcomes addresses the extent of institutional changes for biodiversity. The Finnish NBSAP processes have been able to build diverse forms of responsibility (liability, accountability, responsiveness and care) in different policy sectors by providing new knowledge, careful process design and developing institutional linkages. Despite pro-biodiversity outcomes in the targeted policy sectors, the responsibilities do not diffuse from the environmental administration to other policy sectors to a sufficient extent. Closing this ‘responsibility gap’ is a key challenge for building effective environmental policies.

Suomen metsien monimuotoisuuden turvaaminen

Metsien biologisen monimuotoisuuden turvaaminen on nostettu kansallisen luonnonsuojeluja metsapolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi. Tasta ovat osoituksena 1990-luvulla laaditut metsatalouden toimintaohjelmat, metsaja luonnonsuojelulainsaadannon uudistaminen ja 2000-luvulle tultaessa tehdyt avaukset ottaa metsiensuojelussa kayttoon uusia ohjauskeinoja (esim. METSO-toimintaohjelma). Suomen metsaluonnon monimuotoisuuden yllapito perustuu paitsi luonnonsuojelulailla suojeltujen alueiden verkostoon myos metsalakiin ja siina maariteltyjen erityisen tarkeiden elinymparistojen ominaispiirteiden sailyttamiseen. Talousmetsien arvokkaita elinymparistoja ja monimuotoisuuden kannalta tarkeita rakennepiirteita pyritaan yllapitamaan myos vapaaehtoisin keinoin, esimerkiksi metsasertifioinnin ja metsanhoitosuositusten avulla. 1990-luvulla uudistettiin kaikkien metsanomistajaryhmien metsanhoitosuositukset. Suositusten tavoitteena on yllapitaa ja palauttaa talousmetsiin monimuotoisuuden kannalta tarkeita luontaisia rakennepiirteita, ja nain parantaa muun muassa uhanalaisen eliolajiston suojelua. Talousmetsien monimuotoisuutta edistetaan kestavan metsatalouden rahoituslakiin sisaltyvien taloudellisten kannustimien avulla. Talousmetsien monimuotoisuutta pyritaan yllapitamaan paaasiassa suojelemalla edella mainittuja lajistolle arvokkaita pienialaisia luontokohteita (ns. avainbiotooppeja) ja jattamalla hakkuualoille saastopuita tai saastopuuryhmia. Useat tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, etta erityisesti etelaisessa Suomessa metsien luontaisen monimuotoisuuden turvaaminen ei ole mahdollista nykyisella suojelun ja talousmetsien luonnonhoidon tasolla (mm. Hilden ym. 1999, Ymparistoministerio 2000, Rassi ym. 2001, Hanski 2003). Tehostetullakaan talousmetsien luonnonhoidolla ei voida kuin rajoitetusti kompensoida etelaisen Suomen suojelualueverkoston puutteita. Tama johtuu siita, ettei talouskaytossa olevissa metsissa kyeta turvaamaan elinymparistonsa luonnontilaisuuden suhteen vaateliaimpien lajien (esim. lahopuulajisto) sailymista (Maaja metsatalousministerio 1996, s. 25), vaan tahan tarvitaan koko valtakunnan alueelle nykyista tasaisemmin jakautuneita, riittavan laajoja ja yhtenaisia metsiensuojelualueita (Ymparistoministerio 2000). Millainen metsiensuojelualueiden osuus takaisi sitten metsiemme luontaisen monimuotoisuuden sailymisen? Ruotsissa luonnontilaisten metsaymparistojen osuuden tulisi tutkimusten mukaan olla 9–16 % (korkeampi etelassa) maa-alasta, jotta metsien luontainen monimuotoisuus voidaan turvata. Taman edellytyksena on kuitenkin, etta monimuotoisuus otetaan samalla riittavasti huomioon talousmetsien kasittelyssa (Angelstam ja Anderson 2001). Vastaavaa metsien luontaisen monimuotoisuuden takaavaa suojelutasoa on esitetty sovellettavaksi myos Timo Kuuluvainen, Jukka-Pekka Jappinen, Petri Keto-Tokoi, Jari Kuuluvainen, Mikko Kuusinen, Jari Niemela ja Markku Ollikainen