Jarmo Harri Jantunen

Kansainvälinen oppijansuomen korpus (ICLFI): typologia, taustamuuttujat ja annotointi

Katsauksessa esitellaan Kansainvalinen oppijansuomen korpus eli ICLFI ( International Corpus of Learner Finnish ). Korpus on yksi kolmesta suomalaisesta oppijankielen tutkimusaineistosta, ja sita on koottu Oulun yliopistossa viiden yliopiston yhteishankkeessa vuodesta 2007 lahtien. Aineisto on suomi vieraana kielena -materiaalia, silla siihen kerataan suomen kielen opiskelijoiden tuottamia teksteja yli 20 ulkomaisesta yliopistosta opetushenkilokunnan avustuksella. Katsauksessa esitellaan ICLFI:n rakenne, koostamisperiaatteet ja taustamuuttujat. Lisaksi kasitellaan myos korpuksen annotointia ja taitotasojaottelun periaatteita. Katsaus esittelee myos korpustypologian, jonka avulla oppijankielen sahkoisia tutkimusaineistoja voidaan kuvata ja luokitella. http://dx.doi.org/10.5128/LV21.04

Oppimiskontekstin vaikutus oppijanpragmatiikkaan: astemääritteet leksikaalisina nallekarhuina

Artikkelissa kasitellaan oppimisympariston vaikutusta astemaaritteiden kayttoon. Astemaaritteet ovat jonkin ominaisuuden asteen suurta, kohtalaista tai vahaista maaraa ilmaisevia, pragmaattista merkitysta kantavia adverbeja (esim. melko , hyvin , tosi ). Oppimisympariston vaikutusta kasitellaan artikkelissa korpusten avulla. Vaikka talla hetkella kaytossa olevat oppijansuomen aineistot eivat ole taysin vertailukelpoisia keskenaan esimerkiksi tekstien tehtavanantojen suhteen, voidaan niiden avulla tehda alustavia havaintoja oppimiskontekstin vaikutuksesta ja edelleen hypoteeseja tulevia tutkimuksia varten. Oppimiskontekstilla tarkoitetaan tassa tutkimuksessa sita ymparistoa, jossa kielta opitaan: kielenoppimista kohdekulttuurin ulkopuolella (vieraana kielena) tai kohdekulttuurissa (toisena kielena). Aiemmassa tutkimuksessa on esitetty havaintoja, etta oppimiskonteksti vaikuttaa oppimiseen, mutta myos vastakkaisia ajatuksia on tuotu esiin. Tutkimuksen menetelmallisena lahtokohtana on avainsana-analyysi ja aineistona kaytetaan neljaa korpusta ( Kansainvalinen oppijansuomen korpus , Yleisten kielitutkintojen korpus , Kaannossuomen korpus ja Suomen kielen tekstikokoelma ), joiden hakutuloksia taydennetaan internet-hauilla. Ensiksi mainittu aineisto sisaltaa vieraana kielena -aineistoa, toinen toisena kielena -aineistoa ja kolme viimeista kuvaavat kohdekielista kielenkayttoa. Tutkimustulokset eivat anna yksiselitteista kuvaa astemaaritteiden kaytosta: Ensiksikin tulokset tukevat aiempia havaintoja siita, etta oppijan kayttavat astemaaritteita paljon, mutta erityisesti ne ovat suomea Suomessa opiskelevien suosiossa. Toisaalta kohdekulttuurissa opiskelevien astemaaritekirjo osoittautuu kapeammaksi. Molemmilla ryhmilla on lisaksi kaytossa ns. leksikaalisia nallekarhuja (engl. lexical teddy bears ), mutta nama ovat osin erilaisia ryhmittain. Astemaaritteiden kaytto on sidoksissa syntagmaattisiin kombinaatioihin ja tilannekontekstiin, ja osoittautuu, etta molempien ryhmien oppijat tuottavat jossain maarin fraseologisia tai rekistereihin liittyvia epatyypillisyyksia.

Korpuspohjaista oppijansanakirjaa tekemässä: esimerkkinä ConLexis

Artikkelimme kasittelee korpuspohjaisia oppijansanakirjoja. Sahkoisiin aineistoihin ja kielenkaytosta hankittuun tutkimukselliseen tietoon perustuvat sanakirjat ovat edelleen harvinaisia, ja kielenoppijoille niita on tarjolla hyvin vahan. Suomesta tallaisia sanakirjoja ei ole ollut lainkaan. Esittelemme yleisesti oppijoille suunnattujen sahkoisten sanakirjojen vaatimuksia ja tarkemmin uuden tekeilla olevan ConLexis-verkkosanakirjan suunnittelutyota, tavoitteita ja sisaltoa. ConLexis on suunnattu B1-tason ja sita edistyneemmille kielenoppijoille, mutta sita voivat opettajat kayttaa opetuksensa tukena alemmillakin taitotasoilla. Sana-artikkeleissa esitetty tieto perustuu laajoihin korpusanalyyseihin, ja sanakirjan nakokulma kielenkayttoon on vahvasti fraseologinen. Sen rinnalle on tekeilla ConPraxis-harjoituskokonaisuus, joka muodostaa yhdessa sanakirjan kanssa itseopiskelupaketin. DOI: http://dx.doi.org/10.5128/LV23.04

Morfologinen priming ja fraseologia vieraan kielen oppimisessa: korpustutkimus oppijansuomesta

Artikkelimme kasittelee morfologista primingia eli taivutusmuotojen kayttoa ja muotoihin liittyvia kotekstuaalisia piirteita. Oletuksemme on, etta morfofonologisesti rikkaissa kielissa morfologinen priming on olennainen osa kielen fraseologialuonnetta, minka vuoksi ehdotamme hypoteesia morfologisesta primingista osaksi Michael Hoeyn postulaatioita leksikaalisesta primingista (engl. lexical priming ). Pilottiluonteinen tarkastelumme keskittyy lekseemeihin ihminen ja pitaa. Tutkimusaineistona kaytamme Oulun Kansainvalista oppijansuomen korpusta (ICLFI). Analyysi perustuu korpusvetoiseen lahestymistapaan (avainsana-analyysiin), ja itse tutkimus on tehty kolmivaiheisella vertailumenetelmalla (engl. Three-Phase Comparative Analysis ). Tulokset osoittavat, etta morfologinen priming ja fraseologia ovat syy-seuraussuhteessa toisiinsa: kielenoppijoiden tuottama epatyypillinen fraseologisuus selittaa osan natiivikielesta poikkeavasta morfologisesta primingista. Lisaksi kay ilmi, etta morfologinen priming on sidoksissa myos polyseemisen sanan eri merkityksiin. Odotuksenvastaisesti lahisukukielta puhuvat eivat kuitenkaan tuota virheettomampia taivutusmuotoja kuin kielenoppijat yleensa. Morfologisen primingin tarkastelu paljastuu lopulta monisyiseksi, silla tuotosten taustalla voivat vaikuttaa kieltenvalisen vaikutuksen lisaksi monet muutkin syyt. DOI: http://dx.doi.org/ 10.5128/LV22.03