Pirkko Muikku-Werner

Reseptiivinen monikielisyys: miten suomenkielinen oppija ymmärtää viroa äidinkielensä pohjalta?

Reseptiivinen monikielisyys edellyttaa sukukielen ymmartamista, mutta miten hyvin suomalaiset todellisuudessa ymmartavat viroa pelkastaan aidinkielensa pohjalta? Asian testaamiseksi jarjestettiin koe, jossa viroa lainkaan taitamattomille suomen opiskelijoille annettiin luettavaksi vironkielinen teksti, jonka sisaltoa heita pyydettiin kuvaamaan. Myos kaantamiseen kannustettiin. Lisaksi opiskelijoiden toivottiin reflektoivan kokemustaan: mika on helppoa, mika vaikeaa, ja millaisia keinoja merkityksia rakennettaessa hyodynnettiin. Tulokset osoittavat odotuksenmukaisesti, etta varsinkin yhteinen sanasto helpottaa ymmartamista. Toisaalta opiskelijat ovat tietoisia petollisista ystavista, joten samanmerkityksisyyteen ei luoteta kritiikittomasti. Myos muu samanlaisuus – taivutusmuotojen, johtamisen, yhdistamisen ja lauserakenteiden samankaltaisuus – auttavat tekstin sisallon selvittamisessa. Vastauksista on myos paateltavissa, etta strateginen kompetenssi ja metalingvistinen tietoisuus edistavat ymmartamista. http://dx.doi.org/10.5128/LV20.03

Tekstin semanttiset sidokset ja lähisukukielen ymmärrettävyys

Useat tutkimukset osoittavat, etta sukukielten keskinainen ymmarrettavyys perustuu monitasoiseen samankaltaisuuteen. Voivatko ymmarrettavyytta edistaa myos koherentin tekstin rakentamiseen liittyvat leksikaalis-semanttiset seikat? Johdonmukaisissa teksteissa fraseologisiin yksikoihin sisaltyvat kasitteet eivat kytkeydy toisiinsa mielivaltaisesti, vaan kirjoitusten sujuvuuden takaa tiettyjen, ei-kielikohtaisten periaatteiden noudattaminen. Tekstin yhtenaisyys perustuu osittain siihen, etta rinnakkaisilla sanoilla on tapana pohjustaa toistensa esiintymista. Jos pohjustava sana ( prime ) on tuttu, lukija saattaa pystya paattelemaan fraasiin liittyvan toisen sanan ( target ) merkityksen silloinkin, kun tama toinen lekseemi ei ole tunnistettavissa sukulaisuuden perusteella. Prosessia helpottaa konteksti: myotaesiintymispreferenssi rajoittaa tarjoutuvia vaihtoehtoja ainakin jossain maarin. Tarkoitukseni on testata, miten tekstin temaattinen koherenttius ja fraasin sisaiset semanttiset sidokset auttavat vieraan sanan ymmartamista, jos fraasin jokin konstituentti tiedetaan aidinkielen pohjalta. Esittelemassani pilottitutkimuksessa viroa taitamattomien ei-lingvistien piti kaantaa lyhyt teksti ja selittaa, miten he olivat paatelleet itselleen tuntemattoman sanan merkityksen. Nayttaa silta, etta kasitteen kytkeytyminen toiseen esimerkiksi vastakohtaisuuden perusteella edistaa sisallon selvittamista. Osittain oikea valinta perustunee ei-kielikohtaiseen tietoon, jonka rakenneaineksina on metalingvistisia kasityksia tekstin koossa pysymisesta, semanttisten kenttien rakenteesta ja sanojen assosioitumisesta toisiinsa.

Vironkielisen tekstin ymmärtäminen suomen kielen pohjalta

Lahto- ja kohdekielen samankaltaisuuden vaikutusta oppimiseen on paljon tutkittu. Lisatietoa kaivataan kuitenkin siita, miten vastaavuuksista hyodytaan ilman systemaattista opetusta. Esimerkiksi virolaisten ja suomalaisten keskinaisissa arkikeskusteluissa kunkin osallistujan on mahdollista kayttaa omaa aidinkieltaan, josta toinen onnistuu poimimaan yhteisia elementteja. Tallainen reseptiivinen monikielisyys kytkeytyy myos tekstien maailmaan: sukukielten toisiaan muistuttavien sanojen tiedetaan auttavan luetun ymmartamista. Artikkelissa on tarkoitus selvittaa, mita sanoja suomalainen tunnistaa koherentista vironkielisesta tekstista, onko samankaltaisuus ratkaisevassa asemassa vai tarjoutuuko muitakin selityksia. Kaannostestin tuloksista tehtyjen havaintojen tukena ovat informanttien omat kuvaukset ymmartamisen edellytyksista. Odotuksenmukaisesti helpoimmin loydetaan merkitykset kirjoitusasultaan likeisille vastineille, joita haetaan paitsi nykykielesta myos vanhahtavista sanoista tai yhteisista lainasanoista. Aina edes samankaltaisuus ei riita, jos koteksti ei tue tutuksi toteamista. Kiinnostavaa on se, etta mikali tekstista kyetaan rakentamaan yhtenainen ja mielekas – ei valttamatta kirjoittajan tarkoittama – jakso, jopa ilmiselvalta vaikuttava sukulaissana poistetaan tai kaannetaan ‘vaarin’. Tuloksia arvioitaessa on siis muistettava ‘maallikkokaantajan’ erilaiset, joko sanasta sanaan etenevat tai kokonaisuutta rakentavat kaannosstrategiat. DOI: http://dx.doi.org/10.5128/LV23.09

Uudne metafoorne keelend: kas laen või diakroonilise arengu tulemus?

Viimasel paarikumnel aastal on eesti kirjakeele sonavara keelevaliste tegurite koostoimel kiiresti arenenud, muutusi on margata ka argikeeles. Artiklis selgitatakse praegusajal vaga sageli kasutatavate uudsete metafoorsete uksiksonade, sonavormide ja sonauhendite tahendusi, naidatakse nende tahenduste konstrueerimise kulgu ja tahtsust leksikaliseerumisel ning leksikaalsemantilisi seoseid soome lekseemidega. Koiki kasitletavaid keelendeid iseloomustab uhelt poolt mittekonventsionaalsus, teiselt poolt toetumine inimlikule konventsionaalsele moistesusteemile ja seelabi seotus olemasolevate leksikoniuksustega. Viimastega vorreldes on uudsete metafoorsete keelendite tahenduses erinevusi, mis voivad olla markeeritud ka leksikaalselt ja/voi morfosuntaktiliselt. Semantilises plaanis on ilmne, et 1) tanapaeva eesti keele poluseemiline uksiksona avardub semantiliselt; 2) poluseemilise uksiksona umber tekkiv fraas on selle uksiksonaga vorreldes semantiliselt kitsam; 3) fraseologism ja uudne metafoorne sonauhend on uksteise suhtes leksikaalsemantilised variandid. Nende jm tegurite mojul on artiklis kasitletavad eesti uudsed metafoorsed keelendid sotsialiseerumisjargus. DOI: http://dx.doi.org/10.5128/LV23.17